Lyhyt taudinkuvaus: Suomeksi koirahulluus, on hitaasti kehittyvä tauti. Se voi iskeä kehen tahansa sukupuolesta riippumatta. Tautiin sairastuminen on vahvasti perinnöllistä. Pitkäaikaisseuranta osoittaa, paranemisprosentti on varsin alhainen. Myös uudelleen sairastuminen on mahdollista, vaikka tauti olisi pystytty onnistuneella lääkityksellä hoitamaan.
ENSIOIREET:
Ensimmäinen oire on useimmiten salainen toive omasta koirasta, mutta sairaus iskee toden teolla vasta, kun koira on hankittu. Silloin potilaan näkee ulkona säällä kuin säällä, jopa raekuurojen ja myrskyn keskellä parhaiden TV-ohjelmien aikaan. Kun tauti on päässyt pitemmälle, potilas juoksee ympärimetsiä talutin kädessään ja huutaa naama sinipunaisena: Tule tänne!
Kokemus on osoittanut, että häneen on tällöin mahdotonta saada mitään järkevää yhteyttä.
Rauhallisempina aikoina potilaan voi nähdä kadulla keskustelemassa koirista jonkun toisen sairastuneen kanssa, joita hän ei ole koskaan aikaisemmin tavannut. Ennen tavanomaisia juhlapäiviä potilas tuhlaa rahansa muovisiin vinkuleluihin ja eläinkaupoissa koottuihin herkkutarjottimiin. Ne pitää kääriä pakettiin erityisen kauniisti. Koiralle ostetaan myös syntymäpäivä-ja nimipäivälahjoja.
MYÖHEMPI TAUDINKUVA:
Sairauden edetessä potilaalle ilmaantuu tavallisesti univaikeuksia ja hänen suhtautumisensa rahankäyttöön muuttuu yhä kevytmielisemmäksi. Ani varhain lauantai- tai sunnuntaiaamuina potilaan näkee pakkaavan autonsa täyteen: eväskassi termoskannuineen, reppuja, pieniä taiteltavia tuoleja, koiranvilttejä, koirankuljetuslaatikko koirineen, unisia lapsia ja vastahakoinen elämänkumppani.
Vaihtelevan pituisen automatkan jälkeen päivä sujuu yleensä seuraavan kaavan mukaan:
Potilas istuu epämukavalla pikkutuolilla ja tuijottaa keskittyneesti toisia potilaita, jotka kiertävät neliskulmaista kehää. Sitten hän käy vuorollaan juoksemassa oman kierroksensa ja saa värillisen muovinauhan palasen, jota hän tarkastelee onnellisena tai pettyneenä. Muovinauhan rahallinen arvo lienee alle 10 senttiä, kun taas kokopäivän kustannukset ovat ainakin kymmeniä, useimmiten satoja euroja.
HOITO:
Jos oireet ovat edenneet jo pitkälle ja tauti on saanut potilaan jo täysin otteeseensa, hoito on varsin tuloksetonta. Hyvin varhaisessa vaiheessa saattaa keskusteluterapia auttaa. Taudin määrittelyä vaikeuttaa se, että potilas itse ei koe sairauttaan erityisen hankalaksi, vaan päinvastoin hän on iloinen ja tyytyväinen eikä tunne kaipaavansa mitään hoitoa.
TUNNUSTAAKO KUKAAN POTEVANSA KYSEISTÄ SAIRAUTTA?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti