Matkakertomus Kajaani-Haukipudas-Kajaani

Sirun viimeinen pentuluokan näyttely. Ensin oli tarkoituksena, että olisimme matkustaneet Essin kanssa iskän luokse ja iskä olisi kuskannut meitä näyttelyyn. Mutta Helsingin työmatkan takia, täytyi matkaan lähteä äidin punaisella snadilla.
Yritimme mennä nukkumaan ajoissa perjantaina, mutta Siru oli virkeällä tuulella eikä se millään voinut käsittää miksi halusimme Essin kanssa mennä nukkumaan. Lyhyiksi jääneistä yöunista välittämättä, heräsimme aamulla 03:45 (en ole ikinä herännyt tuohon aikaan!).
Matkan kohti Haukipudasta aloitimme klo 5.

Siru matkusti ensimmäistä kertaa uudestta kuljetusboxissa, eikä ollut tyytyväinen. Koko matkan se tuijotti Essiä anova katse naamallaan ja vaati pääsyä pois. Periksi ei tosin annettu ja Siru päätti osoittaa näkyvästi mieltään.. Matka sujui kivasti radiota kuunnellessa ja pientä muistilappua tuijottaessa, että "mitenkäs sinne Haukiputaalle nyt Oulusta päästäänkään. " Utäjärven kohdalla oli niin sakea sumu, ettei eteen nähnyt metriä enempää. Pelotti vähän autoillessa, kun äitikin pelotteli jollakin joskus näkemällään kauhuelokuvalla kuin "usva".

Lopulta löysimme kuin löysimmekin perille ensin Ouluun, ja sitten moottoritien, ramppien ja risteyksien jälkeen Haukiputaalle. Ehdimme sopivasti syödä eväsleipiä ja juoda kupposet mehua. Sekä vaihtaa löysät oleiluvaatteet, "kehään sopiviin" - vaatteisiin.

Seuraavaksi olikin vuorossa oikean kehän löytäminen. Ensinnäkin valittamista löytyi mm. Essin väärin kirjoitetusta sukunimestä, sekä kaukana toisistaan olevista kehistä. Ohjetta tutkiessamme löysimme oikein kehän, numero 7. Palloilimme kehän laidalla, ja laitoin Sirun turkkia hieman kuntoon. Siru päätti osoittaa mieltään automatkan takia, eikä suostunut ollenkaan kävelemään näyttelyhihnan päässä.. Voivottelin asiaa äidille ja yritin lahjoa Sirua makkaralla. Pelotti hieman, sillä olimme ensimmäisiä kehään menijöitä.

Yhdeksän aikaan kehäsihteeri kuulutti kehien alkamisesta ja pyysikin meidät kehään. Yritin houkutella Sirua makkaralla, mutta se oli todellakin päättänyt ettei kävele tänään, vaan lähinnä pomppii.

Kävimme pöydällä sekä teimme kolmion, tuomarimme Ritva Raita luetteli arvostelua.
Tulokseksi saimme kuitenkin PEK1 ROP-pentu sekä KP.

Arvostelu:
"Erittäin lupaava pentu, jolla viehättävä pää. Hyvä ilme ja purenta. Hyvät mittasuhteet, riittävät kulmaukset. Liikkuu hyvin silloin kun muistaa"

Sitten alkoi piinaava noin 3tunnin odottelu, ennen Essin junnukehää. Kävimme autolla syömässä eväitä ja katsoimme kehiä. Lopulta junnukehä koitti ja oli peräti kaksi kilpailijaa. Essi westie- Minnin kanssa ja Sara Netan. Sarahan se sitten vei voiton, mutta Essi hienosti kakkoseksi ja palkintoa tuli.