lauantai 19. marraskuuta 2011

Hurttasidiotus / kuulostaako tutulta?

Lyhyt taudinkuvaus: Suomeksi koirahulluus, on hitaasti kehittyvä tauti. Se voi iskeä kehen tahansa sukupuolesta riippumatta. Tautiin sairastuminen on vahvasti perinnöllistä. Pitkäaikaisseuranta osoittaa, paranemisprosentti on varsin alhainen. Myös uudelleen sairastuminen on mahdollista, vaikka tauti olisi pystytty onnistuneella lääkityksellä hoitamaan.

ENSIOIREET:
Ensimmäinen oire on useimmiten salainen toive omasta koirasta, mutta sairaus iskee toden teolla vasta, kun koira on hankittu. Silloin potilaan näkee ulkona säällä kuin säällä, jopa raekuurojen ja myrskyn keskellä parhaiden TV-ohjelmien aikaan. Kun tauti on päässyt pitemmälle, potilas juoksee ympärimetsiä talutin kädessään ja huutaa naama sinipunaisena: Tule tänne!
Kokemus on osoittanut, että häneen on tällöin mahdotonta saada mitään järkevää yhteyttä.

Rauhallisempina aikoina potilaan voi nähdä kadulla keskustelemassa koirista jonkun toisen sairastuneen kanssa, joita hän ei ole koskaan aikaisemmin tavannut. Ennen tavanomaisia juhlapäiviä potilas tuhlaa rahansa muovisiin vinkuleluihin ja eläinkaupoissa koottuihin herkkutarjottimiin. Ne pitää kääriä pakettiin erityisen kauniisti. Koiralle ostetaan myös syntymäpäivä-ja nimipäivälahjoja.

MYÖHEMPI TAUDINKUVA:
Sairauden edetessä potilaalle ilmaantuu tavallisesti univaikeuksia ja hänen suhtautumisensa rahankäyttöön muuttuu yhä kevytmielisemmäksi. Ani varhain lauantai- tai sunnuntaiaamuina potilaan näkee pakkaavan autonsa täyteen: eväskassi termoskannuineen, reppuja, pieniä taiteltavia tuoleja, koiranvilttejä, koirankuljetuslaatikko koirineen, unisia lapsia ja vastahakoinen elämänkumppani.
Vaihtelevan pituisen automatkan jälkeen päivä sujuu yleensä seuraavan kaavan mukaan:
Potilas istuu epämukavalla pikkutuolilla ja tuijottaa keskittyneesti toisia potilaita, jotka kiertävät neliskulmaista kehää. Sitten hän käy vuorollaan juoksemassa oman kierroksensa ja saa värillisen muovinauhan palasen, jota hän tarkastelee onnellisena tai pettyneenä. Muovinauhan rahallinen arvo lienee alle 10 senttiä, kun taas kokopäivän kustannukset ovat ainakin kymmeniä, useimmiten satoja euroja.


HOITO:
Jos oireet ovat edenneet jo pitkälle ja tauti on saanut potilaan jo täysin otteeseensa, hoito on varsin tuloksetonta. Hyvin varhaisessa vaiheessa saattaa keskusteluterapia auttaa. Taudin määrittelyä vaikeuttaa se, että potilas itse ei koe sairauttaan erityisen hankalaksi, vaan päinvastoin hän on iloinen ja tyytyväinen eikä tunne kaipaavansa mitään hoitoa.

TUNNUSTAAKO KUKAAN POTEVANSA KYSEISTÄ SAIRAUTTA?

perjantai 18. marraskuuta 2011

Jengi koossa!

Meidän porukka on ollut koossa nyt jo pidemmän aikaa, en vaan ole muistanut sitä tänne kirjoittaa. Eipä Violankaan kanssa oikeastaan mitään ihmeellisyyksiä tehty Sirun poissaollessa. Yksissä epävirallisissa kisoissa käytiin, mutta siitä huomasi kyllä täysin miten Violalla ei ole mielenkiintoa agilityyn tällä hetkellä. : ( Agility taitaa siis Violan osalta nyt jäädä ja keksitään joku meille miellekkäämpi laji, johon sitten panostetaan enemmän.

Siru sen sijaan jatkaa agilitya RumaRakin ryhmässä joulukuussa. Ehkä vihdoin saadaan ne kontaktit ja kepit onnistumaan täysin ja päästäisiin vihdoin starttaamaan ensi vuonna.

maanantai 10. lokakuuta 2011

ikävä t.viola

Sumuisena sunnuntai aamuna otimme suunnaksi Kaustisen. Essi lähti matkaseuraksi, Viola jäi kotiin.
Siru ja pehmolelu koira pakattiin koppaan ja niin matka alkoi.

Minna kasvattaja otti saman suunnan, ja Kaustisilla tavattiinkin puoli kolmen aikoihin.
Juteltiin niitänäitä ja syötiin kohtauspaikalla pitsaa. Juteltiin vielä pihalla, halailtiin Sirua ja sanottiin heipat!

Niin Sirun reilun viikon pituinen matka Koskueelle Minnan luokse alkoi. Voi Siru raukka, varmaan luulee että me hylättiin se. Niin järkyttyneenä katseli kun asteltiinkin omaan autoon ja Siru joutui vieraaseen boksiin Minnan autoon. Loppumatka märistiinkin sitten Sirua. : )

Koti on kuitenkin niin oudon hiljainen. Viola on aivan ihmeissään, ei se oo koskaan ollut niin kauan ilman Sirua, enkä minäkään. Viikonloppuja koirat on kyllä olleet hoidossa, samoten Siru yksin.
Violalle tilanne on kuitenkin aivan uusi, raukka ihan itkussa kokoajan. =)

No toivotaan silti että hyvin käy! ja että saadaan pikkuisia Siruja ensi keväänä.

Viola aiheisia kuulumisia siis nyt vain tiedossa!

torstai 29. syyskuuta 2011

Leevitiimi

Muutama vuosi sitten tilasin LeeviTiimiltä sadepuvun. Sirulle ei löytynyt mistään oikean mittaista pukua, oltiin testattu hurttaa ja muitakin mitä nyt satuttiin löytämään, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tilata suoraan mitotettu puku. Extrana oli vielä että puvun kylkeen tulee koiran nimi.

Sirun puku

No, pukuhan tilattiin ja hyväksi todettiin. Siitä onkin aiempi postaus tuolla kaukaisuudessa.

Nyt myös Violan kasvaessa lopulliseen kokoonsa ja syksyn saapuessa tuli mulle yhtääkkiä mieleen, että miksipä en tilaisi Violallekkin samaisesta paikasta pukua. Sirun pukua Violalla oon välillä pitänyt, sillä sen turkki on pehmeämpää kuin Sirun ja näinollen aina takussa. Siru vaan kun on hieman eri mallinen mitä Viola ja rakenteeltaankin hieman lyhempi, ei puku ole oikein Violan malliin sopiva.

Laitoinkin sähköpostia LeeviTiimille ja pian postiluukusta kolahti kasa lappuja.
Nyt vuorossa olisi enää Violan mittaaminen, jotta saadaan oikeankokoinen puku.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

RumisCup part4

Tänään kisasimme jälleen agilityn merkeissä. Viimeisessä osakilpailussa ja samalla RumisCupin voitosta.
Edellisien kisojen jälkeen oltiin Sirun kanssa mölli minien johdossa, 24pisteellä. Seuraavalla koirakolla oli pisteitä 20, eli jännitys tiivistyi! Tänään jopa sää suosi meitä, eikä satanut!

Tänään vuorossa oli jälleen normaali rata, kontaktiesteistä ei mölliradalla onneksi ollut kuin puomi. Sirun kontaktit on olleet hieman muistin uumenissa, joten odotettavaa oli että viitosia satelee!

Rataan tutustumisessa vaikeaksi kohdaksi osoittautui heti ensimmäiset esteet. Tuntui jotenkin mahdottomalta saada koira putken toiseen päähän ja sieltä kiiruhtaa seuraavan esteen taakse, jotta saa vaihdettua puolta. Onneksi molempien koirien kanssa kohta onnistui suhteellisen hyvin.

Sirulle otin siis jälleen mölleihin kaksi starttia ja Violalle yhden. Violan kanssa kun se on lähinnä semmoista fiilistelyä ja mielenkiinnon hakemista. Sirun kanssa sentään ollaan kisatunnelmissa. Siru sai lisäksi yhden startin ykkösiin, ihan ajatellen tulevia kisoja että saisi keppeihin vähän harjoitusta.

Sirulle ensimmäiseltä radalta nolla, ajalla 39,19. Siru oli jotenkin tänään hitaan oloinen, ehkä väsynyt.
Toisella radalla vauhtia oli jo enemmän mutta pyörityksen jälkeen ohjasin itse väärin jolloin Siru hyppäsi väärän hypyn, tuloksena tavallaan hylätty (10 virhettä), virheitä radalla yhteensä 20, aka 46,10.




Video Sirun 0-radalta.

Violalla oli mielenkiinto taas jossakin muualla. Kaksi kieltäytymistä, molemmista putkista. Virhepisteitä siis 10 ja aika mitä hitain 70,12.

Mölliradan tuloksina Sirulle toinen sija, jeij! Palkinnoksi saimme namitaskun, joka sisälsi erilaisia puruluita sekä lakuja.

Lisäksi kun mölli minien kaikkien kisojen tulokset laskettiin yhteen, ylsimme Sirun kanssa voittoon 32pisteellä. Palkintona voitosta hieno ruusuke, sekä lahjakortti koirahierontaan. =) Huippua!


Ykkösten rataa en enää itse pystynyt juoksemaan, jalkaan sattui jo niin paljon. Essi halusi vuoden tauon jälkeen yrittää Sirun kanssa ja eihän siitä oikein mitään tullut. Siru karkasi kahdesti radalta minun luokse ja lopulta Essi luovutti ja jätti radan kesken.Muutenkin sillä taisi olla jo asenne "höh, mehän voitettiin, miksi vielä pitäää?" : )