Heippa!
Olen reilu parikymppinen kajaanilainen koiraharrastaja, tämän blogin kirjoittaja ja kahden puuvillapalleron omistaja.
Koko ikäni olen ollut eläinrakas ja pienestä asti suurin haaveeni on tainnut olla oma koira.
Äitini ei tosin koskaan pitänyt ajatuksesta että meillä olisi koira, joten koiraa ei hankittu.
Niimpä olen aina lenkkeilyttänyt toisten koiria ja ihastellut varpaat paleltuneena, koiranäyttelyiden ideaa ymmärtämättä Tamminäyttelyssä laitettuja koiria joka ikinen vuosi.
Kunnes viimein sain mahdollisuuden päästä mukaan tutustumaan erilaisiin koiralajeihin yhdessä cockerspanieli Viuhtin (Allway's Wiuhtis) kanssa. Viuhtia kuskattiinkin niin näyttely- kuin agilitytreeneihin, sekä epävirallisiin kisoihin.
Kesällä 2007 oma koira päätettiin vihdoin hankkia. Olin haaveillut jo pidemmän aikaa "pienestä ja valkoisesta", josta muut olivat jo kuulleet kyllästymiseen asti.
Olen reilu parikymppinen kajaanilainen koiraharrastaja, tämän blogin kirjoittaja ja kahden puuvillapalleron omistaja.
Koko ikäni olen ollut eläinrakas ja pienestä asti suurin haaveeni on tainnut olla oma koira.
Äitini ei tosin koskaan pitänyt ajatuksesta että meillä olisi koira, joten koiraa ei hankittu.
Niimpä olen aina lenkkeilyttänyt toisten koiria ja ihastellut varpaat paleltuneena, koiranäyttelyiden ideaa ymmärtämättä Tamminäyttelyssä laitettuja koiria joka ikinen vuosi.
Kunnes viimein sain mahdollisuuden päästä mukaan tutustumaan erilaisiin koiralajeihin yhdessä cockerspanieli Viuhtin (Allway's Wiuhtis) kanssa. Viuhtia kuskattiinkin niin näyttely- kuin agilitytreeneihin, sekä epävirallisiin kisoihin.
Kesällä 2007 oma koira päätettiin vihdoin hankkia. Olin haaveillut jo pidemmän aikaa "pienestä ja valkoisesta", josta muut olivat jo kuulleet kyllästymiseen asti.
Tutustuinkin sitten Minnaan (Kennel Cheriban), joka tarjosi minulle ihanaa narttupentua sijoitukseen. Niimpä monen vuoden odotus palkittiin ja matkustimme joulukuussa 2007 hakemaan pientä Siruksi nimettyä koiraa kotiin. Suuret kiitokset Minna!
Eihän meidän koiratarina siihen loppunut, sillä jos puuvillakoiria hankkii yhden, luultavasti niitä huomaa pian omistavansa useamman. Pieni Viola tarttuikin Etelä-Suomen matkalta mukaamme ja sapui vauhdittamaan arkeamme kesällä 2010.
Meillä koirat pääasiassa lemmikiksi ja perheenjäseneksi, mutta myös ehdottomasti harrastuskoiraksi.
Tämän hetkisiin koiraharrastuksiimme kuuluvat lenkkeilyn lisäksi, Sirun ykkösharrastuksena agility sekä pienimutoisesti näyttelyt. Näyttelykoiran rooli onkin jäänyt Violalle, sillä Sirulla ei ole Suomesta enää mitään saavutettavaa.
Vapaa-ajallani lisäksi valokuvaan, sekä harrastan kahdesti viikossa erilaisia tansseja tai zumbaa. Olen Suomen Kennelliiton jäsen sekä toimin Kainuun seurakoira- ja terrierikerhon agilityjaostossa.
tiiaelina.puurunen(at)gmail.com
